KUULUMISET
28.08.2010
Tänään kävimme Tuiskun ja äitin kanssa Kihniön ryhmänäyttelyssä. Näyttelypaikalla satoi melkein koko ajan vettä, pieni tauko sateeseen tuli kuitenkin kun Tuiskun vuoro oli mennä kehään. Tuomarina toimi Pekka Teini. Tässä hänen arvostelunsa Tuiskusta:
Mittasuhteiltaan hieno. Ryhdikäs, hyvin rakentunut oikeailmeinen uros. Hyvä, vahva kuono. Oikein sijoittuneet paksut korvat. Etuosa vielä melko kapea. Takana rakenne valmis. Hyväasentoinen häntä, sopii profiiliin. Hyvin laskeutuva karvapeite.
Tuisku voitti junioriluokan, sijoittui paras uros- kehässä toiseksi ja sai SERTin!
05.06.2010
4. kesäkuuta lähdimme Tuiskun ja isäni kanssa varhain aamuyöllä kohti Helsinkiä, josta suuntasimme laivalla kohti Tallinnaa. Laivamatka sujui mainiosti: Tuisku tuntui olevan jo vanha tekijä, kun minä vasta ensimmäistä kertaa matkasin laivalla! Jo laivassa Tuisku käänsi ihmisten katseet ja sai valloittavalle hymylleen vastahymyjä ihmisten kasvoilta. Useat päätyivät juttelemaan meille ja rapsuttamaan Tuiskua, laivasta poistuttaessa jopa itse kapteeni oli kiinnittänyt meihin huomionsa ja tuli juttelemaan.
Ensimmäisen päivän kiersimme vanhassakaupungissa, jossa järjestettiin Tallinnan vanhankaupungin päivät. Ihmisiä oli liikkeellä paljon, mistä johtuen emme Tuiskun kanssa päässeet viittä metriä edemmäs, kun uudet ihmiset olivat jo innoissaa rapsuttamassa ja valokuvaamassa Tuiskua! Sinä aikana kun söimme isän kanssa yhdet hampurilaiset, kerkesi Tuisku poseerata yhdeksälle eri valokuvaajalle!
Kävimme eräällä näköala paikalla, jonne turistejakin ohjattiin laumoittain. Ihmisten oli tarkoitus ihastella maisemia ja ottaa kaupungista kuvia parhaalta näköalapaikalta, kuten meidänkin oli tarkoitus, mutta miten kävikään kun Tuiskun kanssa yritimme poseerata isän ottaessa meistä kuvia... No, ensimmäiset 15 minuuttia kuluivat siihen, kun ihmiset kyselivät kaikenlaista Tuiskuun liittyen, rapsuttivat sitä ja tahtoivat yhteiskuvia Tuiskun kanssa! Jo ensimmäisenä päivänä Tuisku kirjaimellisesti valloitti Tallinnan kadut! Itse pidin kovasti paikasta ja mielelläni matkaan sinne toistamiseenkin!
Lauantaina Tallinnassa järjestettiin Estonian Winner show 2010, jonne olin ilmoittanut Tuiskun. Olimme edeltävänä päivänä tehneet vielä iltalenkin ja käyneet katsastamassa näyttelypaikan. Siitä huolimatta päätimme ottaa taksin. Näyttelyalue oli mukava, ilma tosin olisi saanut olla vähän lämpöisempi ainakin omasta mielestäni, koirille lämpötila oli juuri sopiva. Tuisku osallistui juniori luokkaan, jonne oli ilmoitettu 9 koiraa, mukana oli myös Tuiskun veli. Tuomarina toimi Tino Pehar. Olin kovasti jännittänyt sitä, miten kehässä menisi, koska Tuiskun mahan karvat tuntuivat kasvavan leikkauksen jäljiltä niin hitaasti.. Onneksemme tuomari tykkäsi pitää koiria liikkeessä paljon - mahan karvat viuhuivat niin ettei niistä tarvinnut murehtia! Tuomari alkoi karsia koiria yksityisarvostelun jälkeen, saimme jäädä vielä kehään juoksemaan. Tuomari tiesi heti, kuka koirista oli hänen silmäänsä kaunein ja sijoitti komean ja uroksen ensimmäiselle sijalle. Tuiskun hän valitsi toiselle sijalle, mistä saamme olla tyytyväisiä!
Meidän kaikkien kolmen mielestä reissu oli oikein onnistunut!
23.05.2010
Lähdin tänään Tuiskun, ystäväni Maijun ja Minni-aussin kanssa kohti Helsingin Aptus Show'ta. Matka starttasi Seinäjoen rautatieasemalta 02:05, ainakin melkein - junat olivat myöhässä 30 minuuttia. Pienen odottelun jälkeen pääsimme matkaan. Tuisku oli ensimmäistä kertaa junassa, siitä huolimatta se käyttäytyi rauhallisesti eikä mitään ongelmia tullut. Pasilaan saavuttuamme lähdimme kävelemään kohti Helsingin Jäähallia. Perillä odotti näyttelykehät, jotka oli sijoitettu kuumaan halliin. Kuumuudesta huolimatta päivä kului mahtavasti: Tuisku esiintyi kivasti ja sijoittui junioriluokassa sijalle yksi! Paras uros-kehässä Tuisku sijoittui hienosti sijalle kolme ja sai sertin! Tässä Tuomarin arvostelu Tuiskusta: JUK ERI/1, PU-3, SERT, Good overall type. Flat skull. Thick ears. Dark oblique eyes. Black pigment. Arched neck. Good shoulders. Moved well. Coat texture good. High set tail. Good temperament.
23.01.2010
Olimme Tuiskun ensimmäisessä näyttelyssä Turussa. Aluksi Tuisku tuntui aristavan kovaa meteliä ja koirien haukuntaa, mutta sain tsempattua sen ennen kehään menoa niin, että häntä heilui! Tuomarina toimi Pekka Teini. Tässä Tuiskun sijoitus ja arvostelu: PEK1, KP, ROP-PENTUErittäin lupaava! Hyvin rakentunut ja tasapainoinen urospentu, joka liikkuu erittäin kauniilla askeleella. Oikeailmeinen pää. Hyvä pigmentti. Rungossa hienot mittasuhteet ja raajoissa hyvät kulmaukset sekä edessä että takana. Hyväasentoinen häntä. Mukava ja tasapainoinen käytös.
01.12.2009
Osallistuin Suomen kennelliiton ja Best Friend Group Oy:n järjestämään piirustus- ja valokuvauskilpailuun. Aiheena oli: koira - ihmisen paras ystävä. Sijoituin piirustuskilpailussa sijalle 2. Työni oli öljyvärimaalaus, joka jäi, voisiko sanoa, hiukan naivistiseksi osittain ajan loppumisen vuoksi. Suureksi yllätykseni sijoituin myös valokuvauskilpailussa sijalle 3! Ottamassa valokuvassani Tassu, Tuisku ja Pyry juoksevat pellolla kohti kameraa.13.12 matkaan taas yksin Helsingin Messukeskukseen, tällä kertaa oikein Pohjoismaiden Voittaja näyttelyyn, mutta vain katsomaan.
24.10.2009
Kisasin viimeisen Junior Handler -kilpailuni yhdessä Pyryn kanssa Seinäjoen kansainvälisessä koiranäyttelyssä lauantaina 24. päivä lokakuuta.Olin päättänyt lopettaa tämän harrastuksen Seinäjoelle, tuttuun paikkaan. Viimeisen kilpailuni halusin kisata omalla, ensimmäisellä koirallani Pyryllä ja niin myös tein.
Saavuimme näyttelypaikalle, mistä löysimme Junior Handler -kehän, joka oli jälleen kerran aika pieni. Seinäjoki Areena kun on niin pieni halli, ettei sinne mahduta tekemään valmiiksi isoa ryhmäkehää, jossa junnut voisivat kilpailla myös. Pääsimme kuitenkin kisan aikana liikkumaan ihan hyvin, koska edessämme ei ollut pikku koiria. Piirinmestaruuskilpailussa tuomari teetti ympäri- ja edestakasinliikeen, jotka menivät meidän osalta ihan ok. Tuomari huomautti Pyryn hampaista, ettei saisi olla hammaskiveä ja osoitti sen keltaista kulmahammasta... Tuomarin ei saisi kiinnittää koiran ulkonäköön huomiotaan, sallitaanhan junnukoiralla esim. hammaspuutokset yms. Tuomari ei kuitenkaan valinnut meitä jatkoon.
SM-osakilpailussa vanhempien sarjassa kisasi 43 junnua. Tuomari teetti samat liikkeet kuin aiemmassa kilpailussa. Isosta osallistujamäärästä huolimatta hän ei merkinnyt itselleen ylös lainkaan muistiinpanoja meidän suorituksista. Mieltymystensä perusteella hän valitsi kymmenen kilpailijaa jatkoon ja saimme onneksemme olla mukana jatkoon päässeissä. Tuomari teetti jatkoonpäässeiden kesken edestakaisinliikkeen ja sen jälkeen alkoi sijoittamaan palkinnoille kilpailijoita. Hän sijoitti minut ja Pyryn viidenneksi, mikä oli suorastaan yllätys, sillä PM-kisassa sijoittunut ystäväni ei sijoittunutkaan tässä!
Jäimme kuitenkin keskutelemaan tuomarista. Olin ottanut sen verran selvää, että tuomarimme on arvostellut monia rotuja joten tuntee varmasti niiden esitystavat, minkä perusteella hän sijoitti osallistujat palkinnoille. Tietämys rotujen esittämistavoista ei minusta vielä riitä Junior Handlerissa..! (Jos moni junnu esittää koiransa rodunomaisesti, millä perustein tuomari sillon laittaa heidät järjestykseen jos hän ei kerran ole ottanut mitään muuta arvioinninperustetta, kuin sen miten rodunomaisesti koiraa esitetään!) Että kilpailijoiden taidot ja selvät erot heidän välillään saadaan selville, tulee tuomarin huomioida pienetkin JH-niksit ja kikat sekä merkitä suoritukset muistiin...
Saan olla kuitenkin onnellinen, että "junnu-urani" loppui sijoittumiseen! Kiitän vanhempiani, että he mahdollistivat tämän reilun vuoden mittaisen ahkeran matkustamisen kisojen perässä sekä muutamia, jotka ovat lainanneet minulle koiraansa ja tietysti omaa, rakasta Pyryäni, joka matkusti pitkin Suomea uskollisesti kanssani! Toivotan suunnattomasti onnea ystävilleni Junior Handler -kilpailuihin, erityisesti Josefiinalle, joka pääsee kilpailemaan SM-finaaliin sekä Pohjoismaiden Voittajanäyttelyyn, jonne yritän päästä itse katsomoon kannustamaan! Se oli sitten siinä, seuraavan vuoden haasteita ja rotukehiä odotellessa, Milla ja Pyry kiittää ja kuittaa!
19.09.2009
Onpa siitä pitkä kun olen viimeksi kertonut kuulumisistamme. Aika tuntuu menevän niin nopeasti ja Tuisku kasvaa silmissä! Tuisku on osoittautunut oikein reippaaksi miehen aluksi. Sen persoona on erittäin valloittava, mikä osoitettiin tänäänkin Kauhavan mätsärissä kun Tuisku "putsasi palkintopöydät" voittaen ensin pentuluokan punaisen nauhan saaneet ja sijoittumalla sitten BIS-kehässä kuudesta koirasta kolmanneksi. Tuomari tykkäsi siitä, että Tuisku heilutti koko ajan häntäänsä ja oli erittäin iloisella tuulella, myös minua kehuttiin siitä, että olin niin rento ja hyvällä tuulella! Meidän käskettiin jatkaa samaa rataa, olemme kuulemma mainio pari! Kummallekkin meistä tuntui jäävän hyvä maku ensimmäisestä yhteisestä mätsäristämme, mikä on oikein tärkeää Tuiskun kannalta, ettei mitään pelkoja tullut!
LISÄÄ KUVIA TUISKUSTA
02.08.2009
Kreikan matka oli kerrassaan ikimuistoinen, varsinkin sen huipentuma Suomeen palattuamme! Reipas Tuisku-poika matkusti Virosta Ilmajoelle 31.7. Se nukkui automatkan rauhallisesti sylissäni, matka sujui täysin ongelmitta. Kotona ruoka maistui todella hyvin, eikä Tuisku näyttänyt lainkaan ikävöivän. Loppu päivä kului rauhallisesti nukkuen. Kun me muut menimme nukkumaan yhdentoista aikoihin, alkoi Tuisku vasta heräilemään! Ensimmäinen yö oli hiukan levoton, mutta yhtään itkua en kuullut, pikkuinen vain kaateli vesikuppiaan ja koitti hampaitaan joka paikkaan. Tuisku kuitenkin oppii todella nopeasti ja tottelee hyvin. Ei-käsky oli hallinassa jo ensimmäisenä yönä, kaikkea koitti hampaillaan, mutta vain kerran, kun kielsin, ei enää toista kertaa koitettu! Todella fiksu poika! Ja aamulla herättyämme uuteen päivään saimme kuulla ensimmäisen haukun kun Tuisku haastoi meitä leikkimään!Seuraava yö meni jo paremmin. Tuisku nukkui jo rauhallisemmin yönsä ja pissuakaan ei tullut lainkaa sisälle! Ruoka maistui edelleen oikein hyvin, mikä on erinomainen asia! Pyryn ja Tassun kanssa Tuisku tulee toimeen hyvin. Isommat pojat tiedostavat hyvin pikkuisen koon ja leikkivät sitä mukaa. Tuisku tykkää olla mukana isompien touhuissa ja on itse todella leikkisä kaveri!
06.07.2009
Palattuamme 31. heinäkuuta koti-Suomeen Kreikan lämmöstä, vastaanotamme Helsingissä uuden perheenjäsenemme Virosta. Tämä kyseinen perheenjäsen on samojedinkoirauros kennel Smiling Snowball'sta.
KUVIA PENNUISTA, JA TÄÄLLÄ LISÄÄ KUVIA
05.07.2009
Lähdimme isän ja Pyryn kanssa ajelemaan kohti Kokkolaa, jonne olin ilmoittautunut Junior Handleriin. Odotin jo kauhulla sitä raviradan suurta nurmikenttää, jossa olisi tuhannen koiran pissut, oikein koirien taivas, mistä Pyry varmasti tulisi nauttimaan kirsumaassa tallustellen! Mutta ihme oli tapahtunut - Pyryn kirsu pysyi ylväästi ylhäällä, poissa maanpinnasta! Tuomarina toimi Veli-Pekka Kumpumäki. Hän pyöritti kaikki osallistujat kerran ympäri. Olimme Pyryn kanssa ensimmäisinä, joten saimme juosta juuri niin lujaa kuin itse halusimme sillä suurella ryhmäkehän nurmella. Yksittäisarvostelussa tuomari teetti vain kolmion. Olin erittäin tyytyväinen Pyryyn, koska minusta tuntui, ettei kolmio ole onnistunut koskaan niin hyvin kuin nyt! Kun tuomari oli käynyt kaikki kilpailijat yksi kerrallaan läpi, hän juoksutti meitä vielä kerran ympäri ja alkoi sitten pohtimaan ketkä onnekkaat pääsevät jatkoon. Tuomarin lähestyessä minua ensimmäisenä odotin jo lämmintä kättä, mutta hän käski juosta kehän toiselle reunalla, sillä oli valinnut minut ja Pyryn jatkoon.Jatkoon päässeitä oli kahdeksan. Tuomari vaihdatti osallistujien kesken koiria. Itse sain shih tzun, joka alku töikseen karkasi löysästä remmistään! Onneksi se ei kerinnyt pitkälle kun nappasin neidin syliini ja asetuin takaisin paikalleni. Neiti osoittautui varsin yhteistyöhaluttomaksi kanssani, ainakin siltä osin, että sain vetää sitä perässäni..!
Vaihtokoirien jälkeen tuomari juoksutti vielä pareittain edestakaisin. Meidän parinamme toimi ystäväni Saija ja hänen rotikkansa. Pyry seisoi ja liikkui oikein mallikkaasti tässä pariliikkeessä. Näiden jälkeen tuomari tiputti vielä kolme kilpailijaa pois, joiden joukossa myös me olimme. Olen silti todella tyytyväinen suoritukseemme, Pyry oli kerrassaan mahtava! Varmasti tippumiseni syy oli vaihtokoiran esittämisessä. ...Pistin kuitenkin merkille, että kaikki kolme, jotka tippuivat esittivät täysin vapaastiesitettäviä koiria!
26.-28.06.2009
10:40 lähdin Seinäjoen rautatieasemalta Pyryn kanssa junalla kohti Toijalaa, missä järjestettiin tänä vuonna Suomen Samojedinkoira Yhdistyksen nuorten kesäleiri. Viimeksi olin nuortenleirillä kesällä 2006 yhdessä Tassun kanssa. Tänä vuonna Pyry pääsi mukaani. Matka sujui oikein mukavasti jutellessa vierustovereiden kanssa ja kertoen, mitä kaikkea meille on tapahtunut näiden samojedinkoirien kanssa! Vaikka perjantaina elohopea nousikin lähelle 30 astetta, oli junassa sopivan viileä. Pyry tykkää matkustaa enemmin junalla kuin autolla, joten nyt se sai rentoutua reilusti yli tunnin kestävällä matkalla. Perillä konduktööri auttoi Pyryn metallihäkin ulos junasta, kiitos siitä! Tavaraa tuli otettua mukaan aika reippaasti, mutta mitään ylimääräistä en kyllä loppujen lopuksi havainnut ottavani! Tavaramäärän vaikutukset tosin tuntuvat edelleen, laukkua kantaessani oikea käteni runnoutui täysin. Varmaan tämä viikko menee lepuutellessa kättä, koirat lenkitetään vasemmalla kädellä! Leirin toinen ohjaajista, Suvi, oli tullut minua vastalle Toijalan asemalle. Ja taisi Suvinkin selkä vähän kärsiä, kun emme heti tajunneet käyttää hissiä tai luiskaa!
Kerkesimme nakkaamaan tavarat Vainionlahteen ja lähdimme sitten heti hakemaan Pilviä ja Ilonaa juna-asemalta. Oli kiva nähdä taas pitkästä aikaa vanhoja tuttuja! Saavuttuamme leiripaikalle saimme heti välipalaa ja siitä se parin päivän syömisurakka sitten alkoikin! Ruoka oli kyllä niin hyvää, että! Ja palvelu pelasi kuin loistohotellissa, mutta luulen, ettei semmoisessakaan paikassa saa niin hyviä sämpylöitä! Kiitos ruuanlaittajille!
Vainionlahti oli oikein nätti paikka, vanha puutalo isolla tontilla, ainakin itse tykkäsin kamalasti! Pihapiiriin kuului saunarakennus ja vähän matkan päässä oli pieni uimarantakin. Pihaa reunusti hiehojen aitaus, jossa taisi olla myös yksi sonni. Ja joku mummo meille tulikin saarnaamaan koirista, että "hiehot pelkää, hiehot pelkää"! ...Tosin, eihän ne pelänneet yhtään! Pyrykin kummasteli niitä enemmän kuin ne meitä, kun ne alkoivat juosten seuraamaan meitä aamulenkillämme!
Leirin ohjelmassa oli kaikenlaista kivaa! Uutena kokemuksena oli verijälki. Pyry vähän ihmetteli sitä verta, mutta kyllä se ihme kyllä perille löysi! Tuli naurettua aika paljon tuon ikimuistoisen viikonlopun aikana, ihana viikonloppu tosiaan. Ilmatkin suosivat todella hyvin, vaikka lauantai iltana vähän tihuuttikin, mutta se oli vain hyvä koirille, että aurinko vähän meni pilveen.
Kiitos kaikille leiriläisille, ohjaajille ja keittäjille, oli kerrassaan unohtumaton viikonloppu!
20.-21.06.2009
Lauantai aamupäivänä lähdimme ystäväni ja koirien kanssa kohti pohjoista, hänen isänsä kuskinamme. Matka kohti Rovaniemeä sujui vaivatta, mutta Pyry ei pystynyt rentoutumaan auton kyyttiin koko matkana, ainoastaan silloin kun olimme pysähdyksissä jollain huoltoasemalla. Iltapäivällä saavuimme Rovaniemelle. Vuokrasimme Ounasvaarasta mukavan, vastarakennetun mökin. Ensimmäisenä kun koirat pääsivät sisälle, pissasi Hellä sänkyyn ja Pyry ehti kaataa juomakuppinsa parketille! Yön Pyry nukkui kuin tukki!Sunnuntaina lähdimme jo hyvissä ajoin näyttelypaikalle. Saimme olla tyytyväisiä, ettei vettä satanut, mutta ilma olisi voinut kyllä olla hiukan lämpimämpi! Kun Junior Handler-kilpailun aika koitti, teki tuomari jo piirinmestaruuskilpailun aikana selväksi, mitä haluaa! Suorituksemme kehässä oli ihan OK, vähän hiomista siinä kyllä olisi ollut. Pyry ei seisonut koko kisan aikana ryhdissä, jouduin jopa yhdessä välissä asetella sen seisomaan! Matkaväsymys paistoi läpi. Liikkeissä Pyry oli kuitenkin ihan hyvä. T:tä tehdessä sen sakaroille ei jäänyt kamalan paljon tilaa, joten siitä tulikin semmoinen tynkäsakarainen... Emme päässeet jatkoon, mutta pidin taas tätäkin reissua opettavana ja kokemusta antavana!
10.06.2009
Äidin työkaveri tuli käymään meillä Lumo-huskynsä kanssa! Kylläpä pojilla oli kivaa, kun saivat painia oikein kunnolla! Lumo oli vielä niin pentuinen, että tulivat kaikin todella hyvin toimeen, tosin Lumo oli säkäkorkeudeltaan jo yhtä iso kuin Pyry! Pojat pääsevät leikkimään varmasti vielä uudestaan tulevaisuudessa!
07.06.2009
Aikaisin sunnuntai aamuna lähdin hyvän ystäväni, Maijun, kanssa ajelemaan kohti Tuuria. Vaikka itse olin ollut siellä jo edellisenä päivänä, ajattelin, ettei minulla ole muutakaan tekemistä ja kivahan sinne on lähteä katsomaan koiria! Mikä ihaninta, sain olla ystäväni seurassa kun hän tapasi ensikertaa uuden perheen jäsenensä, australianterrieri Minnin!Sillä välin kun me olimme näyttelyssä, Minni oli haettu Maijun papan luo. Maijun toinen koira, Iines, oli ilmoitettu rotukehään. Kehän jälkeen jouduimme jäädä odottamaan kasvattaja kehää, koska kennel Terriway oli ROP-kasvattaja! Sillä välin kävimme shoppailemassa Keskisellä ja mitäs muutakaan kuin herkkuja koirille! Päivän päätteeksi sitten haimme Minnin ja matkasimme kohti koti-Ilmajokea!
06.06.2009
Lähdimme ennen kymmentä ajelemaan kohti Tuuria. Pyry oli koko matkan ajan vähän levoton, mutta onneksi meiltä ei ole pitkä matka näyttelypaikalle.Perillä Pyryn levottomuus jatkui. Itseäni vaivasi kylmä ilma, vesisade ja raesade! Kovista uhoamisistani huolimatta jouduin turvautumaan talvitakkiini..!
Kehässä Pyry rauhoittui hiukan, mutta koko päivän jatkunut levottomuus oli havaittavissa... Jouduin usein laittamaan Pyryn seisomaan uudestaan, liikkeet sujuivat hyvin. Yksittäisarvostelun jälkeen tuomari sanoi meille vain "Erittäinhyvä..!". En uskaltanut kuitenkaan tuosta arvata, että pääsisimme jatkoon. Lopuksi kun tuomari alkoi tiputtelemaan porukkaa, huomasin ilokseni olevani Pyryn kanssa viiden parhaan joukossa. Tuomari teetti kaikilla T:n ja sen jälkeen sijoitti meitä palkinnoille. Sain olla tyytyväinen kun tuomari ojensi viidennen sijan ruusukkeen!
25.04.2009
Pyry kävi Ilmajoen ryhmänäyttelyssä lauantaina, viikko sitten. Tuomari piti Pyrystä sen verran, että poika oli AKV ERI 1, PU 4, VARA-SERT! Taidamme osallistua vielä tulevaisuudessakin noihin näyttelyihin, ehkä junnuiluni jälkeen...Viime viikolla osallistuimme Pyryn kanssa kahteen mätsärin junior handler-kisaan. Molemmissa osallistuja määrät olivat noin kymmenen paikkeilla. Kummassakin kisassa suorituksemme meni hyvin, voitimme molemmat.
Tänään lähdimme Vaasan kansainväliseen koiranäyttelyyn. Olin ilmoittautunut junior handleriin ja kisakaverina oli taas Pyry. Junnujen tuomari arvosteli ennen kisaa samojedinkoirat. Arvelutti osallistua sammarilla, mutta tiesin etten parempaa koiraa saisi kuin Pyry. Vanhempien sarjassa sammareita oli peräti kolme kappaletta! Yksittäisarvostelussa suorituksemme oli hyvä, vaikka viilattavaa huomasinkin siinä olevan - aina jotain pientä! Tuomari teetti meillä kolmion. Kun kaikki kilpailijat oli käyty läpi ja tuomari alkoi pudotella porukkaa kehästä pois, jännitys tiivistyi. Olin aivan varma ettemme pääsisi jatkoon, mutta toisin kävi! Olin niin iloinen kun pääsimme jatkoon. Kymmenellä jatkoon päässeellä tuomari teetti L:n. Se onnistui ihan hyvin, mutta lattia oli sen verran liukas, että Pyry kompuroitsi. Kun tuomari alkoi sijoittaa porukkaa palkinnoille en osannut odottaa lopputulosta. Kuuluttaja sanoi mikrofoniin nimeni ja olin aivan ymmälläni sekä onnellinen! Ensimmäistä kertaa sijoituin virallisessa näyttelyssä! Vaikka osallistujamäärä ei ollut hirmuinen, oli mukana erittäin kokeneita ja menestyneitä junnuja. Saan olla erittäin tyytyväinen suoritukseemme!
05.04.2009
Eilen minut palkittiin SAMYn vuosikokouksessa Suomen Samojedinkoirayhdistyksen Vuoden 2008 Junior Handleriksi! Nimesin vuoden 2008 onnenvuodekseni jo ennen sen alettua, koska siihen numeroon liittyy niin paljon hyvää. Mietin oliko mitään merkittävää tapahtunut sen aikana. Tajuan, että se oli oikeasti merkittävä vuosi - ei ainoastaan tuon palkinnon takia!Aloitin kesällä -08 Junior Handlerin mätsäreistä. Ajattelin tietäväni kuitenkin sen verran junnuista, että voisin osallistua. Kisojen palkinnot ja sopivat osallistuja määrät innoittivat osallistumaan yhä useammin. Opin joka kisassa jotain uutta. Pieniä kikkoja, mutta tärkeitä! Jo mätsäreistä sain uusia tuttavuuksia. Rohkaistuneena onnistuneista suorituksista osallistuin sammareiden erikoisnäyttelyn Junior Handler-kisaan. Jännitin kovasti vaikka osallistujia ei ollutkaan kuin muutama. Tuloksemme oli 1/1, mikä antoi intoa uusia kisoja ajatellen!
Myöhemmin kesällä ilmoittauduin Ylivieskan koiranäyttelyn Junior Handler-kisaan. Olin saanut hyvän ystävän Maijun, joka lähti mukanamme Ylivieskaan. Kisakaverini oli tietysti Pyry. Nurmikenttä, jossa kehä oli vaikutti ensin ihan hyvältä, mutta kun kisa alkoi Pyryn keskittyminen latistui ja se juoksi nenä maassa. Siihen oli vaikea saada mitään yhteyttä. Tiesin suorituksemme olevan pilalla. Se oli kuitenkin mukava kokemus.
Syksyllä Maiju sai minut mukaan junnuharkkoihin. Tapasin lisää tuttavuuksia. Harjoittelimme Seinäjoen koiranäyttelyä varten, johon olin myös ilmoittautunut. Kun Seinäjoen näyttely koitti minua jännitti kovasti, koska osallistujamäärät olivat niin suuret. Ajattelin, ettei meillä Pyryn kanssa ollut mitään mahdollisuutta päästä jatkoon. Suorituksemme oli hyvä ja voi sitä riemua kun kuulin, että meidät valittiin jatkoon! Tarrasin uuden ystäväni Veran kaulaan ja itkin melkein ilosta! Tämmöiset pienetkin asiat saivat niin iloiseksi. Taistelumieli minulta ehkä puuttuu kun en odottanut vielä senkään jälkeen mitään ihmeellisyyksiä. Emme päässeet sen pidemmälle, mutta hyvä mieli jäi. Syksyllä teimme isän kanssa myös reissun Jyväskylään, ilman mitään menestymistä, mutta kokemusta kertyi taas lisää.
Helsingin Voittaja-näyttelyyn sitten hankinkin toisen kisakaverin, valkoisenpaimenkoiran, joka oli aivan ihana. Se reissu oli kyllä ikimuistoinen vaikkei menestystä tullutkaan! Olen niin onnellinen noista muistoista. Vaikka löysin tämän lajin näin myöhään voin iloita siitä, että edes löysin sen! Kuten minulle Tampereen junnukehän laidalla todettiin. Koska minulla on kovin vähän ystäviä, olen kiitollinen kuinka paljon uusia tuttavuuksia tämä laji on tuonut!
14.03.2009
Lähdimme aamulla ajamaan kohti Tamperetta, jossa järjestettiin koiranäyttely. Olin osallistunut junior handleriin ja sopinut esittäväni valkoistapaimenkoira Reneä. Saavuttuamme vanhaan Pirkkahalliin aloin heti harjoitella Rene-pojan kanssa kehää varten. Kaveri oli energinen pakkaus, mutta vähän mamman perään, joten se ei tahtonut oikein kuunnella minua. Kaikesta huolimatta suuntasimme kehään!Junior handler starttasi kello 11 nuorempien ikäryhmällä. Etsin kuumeisesti koiraa kisakaverikseni. Lopulta aika meni niin tiukalle, että kaverini luovutti etsimisen. Juoksin yksin pitkin käytäviä etsien jotain! Eteeni sattui chow chow-kehä. Hädissäni kysyin ihmisiltä tietäisivätkö he, mitään koiraa, joka olisi yhteistyöhaluinen kehään. He neuvoivat kysymään eräältä pariskunnalta ja niin sain Trille-tytön kehään kanssani. En ole ikinä pelännyt niin paljon ennen kehää, kamala kokemus juosta tukehtumaisillaan ympäri hallia etsien koiraa! Kehässä tuomari teetti edestakaisin, kolmion ja ympäri. Hän sanoi minun valinneen todella vaikean rodun, mutta saaneeni sen kuitenkin liikkumaan juuri oikealla nopeudella! Olin ihan tyytyväinen suoritukseeni ja Trille oli kiva kokemus tälle reissulle! Hauska kaveri!
Päivän päätteeksi lähdimme shoppailemaan Tampereelle. Yövyin vanhempieni kanssa Tampereella sijaitsevassa hotellissa.
Lauantai iltana 22:30 sain viestin etten saakkaan englanninspringerspanieliani kehään! -Joudunko taas juoksemaan koiran perässä! Eivätkö yhdet traumat riitä?! Koira oli peruttu ilman lupaani ja sen oli sitten varannut eräs toinen tyttö samaan kisaan! Yritin etsiä sunnuntaina taas koiraa, tällä kertaa kisa oli tärkeämpi, SM-osakilpailu... Ajattelin lopuksi pelata varman päälle ja ottaa Tassun sisko, Pinja! Pinja liikkui nätisti ja seisoi, tosin välillä häntä alhaalla. Tuomari kuitenkin kehui yhteistyötämme ja sanoi näkevänsä, että meillä on pitkän ajan takainen yhteistyö. Tosiasiahan oli, että olin ensimmäistä kertaa Pinjan kanssa kehässä!
03.03.2009
Vietimme taas ikimuistoisen hiihtoloman Lapissa Luostolla! Matka kohti pohjoista alkoi aamuyöstä neljän aikaan. Lähdimme matkaan kahdella autolla, koska emme millään olisi mahtuneet yhteen autoon, vaikka siitä vitsailimmekin. Kaikkien osalta matka sujui hyvin, potkukelkkakin pysyi hyvin auton katolla! Tassu pystyi heti rentoutumaan auton kyytissä, mutta Pyry tykkäsi istua ja katsella maisemia. Ensimmäisen pysähdyspaikkamme, Oulun jälkeen Pyry kuitenkin rentoutui hetkeksi auton lattialle ja otti torkut. Matka kului nopeasti lumipyrystä huolimatta. Saavuttuamme Luostolle olivat porot jo vastassa tien poskessa. Ensimmäisenä päivänä pysyimme mökissä sankan lumisateen vuoksi. Aika kului pihaa auratessa ja tavaroita järjestellessä.Seuraavana iltana hiihdin Pyryn kanssa muutaman kilometrin. Se oli jo kotona ollessaan osoittanut sen, että kiintymys Tassuun oli vahvistunut. Yksin hiihtämään lähdettäessä se haikailee kamalasti taakseen ja pistää jarrua. Ei Pyry sellainen viime vuonna ollut – ei ollut! No, sitten kun alkuongelmista on päästy voidaan matkaa jatkaa iloisin mielin, vielä kun tiedetään, että koko muu perhe on tulossa samaa reittiä!
Maanantai aamulla valmistauduimme päivän koitokseen syömällä riittoisan aamupalan. Pyrykin sai vähän, että jaksaisi. Tankkauksen jälkeen n. klo 10:00 puettiin kaikki –minä, äiti, Joel ja Pyry – hiihtovaatteet päälle ja sukset jalkaan. Pyry ei sentään saanut suksia, mutta ”monot” kylläkin! Ensimmäiset 100m olivat jälleen pientä takkua kun Tassu jäi ulvomaan mökin pihaan. Itselläni meinasi kunto pettää jo neljän kilometrin paikkeilla, mutta kai ne kahvion tuoreet pullat ja kaakao houkuttelivat niin lujaa! Hiihdeltyämme jatkuvia nousuja kahdeksan kilometriä saavuimme Lampivaaran kahvioon. Ensimmäinen osuus sujui Pyryn osalta kohtalaisesti: ohitukset menivät loistavasti, mutta Tassua kaipailtiin edelleen. Kahvion pihassa ihmiset paijasivat Pyryä, sen lempeä katse ei pelottanut ketään ja vetovoimainen hymy sai ihmiset kerta toisensa jälkeen hymyilemään sille takaisin! Matka jatkui. Seuraava pysähdyspaikka olisi noin kahdeksan kilometrin päässä oleva Torvisen maja. Reitti oli enimmäkseen laskua. Pyry juoksi todella hyvin kun oli siinä ensimmäisessä osuudessa sisäistänyt, mitä siltä vaadittiin. Matka oli pitkä, joten etenimme ihan rauhallista tahtia. Pyryn tossuja korjasin vain kerran kun remmien väliin oli päässyt lunta. Pojasta ei näkynyt lainkaan väsymyksen merkkejä. Olin sopinut isän kanssa, että jos en jaksa reittiä loppuun asti hän hakee minut ja Pyryn Torvisen majalta. Näin ei kuitenkaan käynyt, vaan jaksoin yhdessä Pyryn kanssa kiertää Luosto tunturin. Hiihtolenkistämme kilometrejä kertyi 20! Illan Pyry sai viettää nukkuen auton peräluukussa ja tietenkin tuhdilla tankkauksella.
Potkukelkkailimme pitkin Luoston teitä. Ajelimme mökkialueelta laskettelukeskukseen pikkuveljeni ollessa siellä. Ohittaessamme yhden ulkomaalaisen pariskunnan emäntä hoputti ukkoa kaivamaan kameran kun koiravaljakko huristelee kohta ohi – joo no kyllähän se kerkes sen kameran kaivamaan ja kuvia räpsittiin – lisättiin poikien kanssa vauhtia! Niin, ja tämän te haluatte kuulla varmasti! Laskettiin potkukelkalla Pyryn ja Tassun kanssa alas loivaa mäkeä laskettelukeskuksesta. Pysähdyimme risteykseen odottamaan ohi meneviä autoja. Eräs nuorisoa täynnä oleva auto räpsäytti valojaan, en tajunnut merkkiä, auto lähestyi ja kuski vinkkasi menemään tien yli. Nostin kättä kiittääkseni ja annoin pojille käskyn jatkaa matkaa tien toisella puolella kulkevalle kävelytielle, joka oli autotien rinnalla. Vilkaisin autotielle ja tietä antanut auto ajoi rinnallamme ja nuoriso oli kerääntynyt ikkunoille kameroiden kanssa – voi eikä! Ja nehän ei hellittäneet, ajoivat siinä 500 metriä ainakin. Toivottavasti kuvat sentään onnistuivat!
15.02.2009
Eilen ystävänpäivänä tarkoitukseni oli ensin lähteä ystävänpäivä-mätsäriin, mutta, koska en saanut kyytiä edes itselleni jätin matc shown väliin. Teimme heti aamulla Pyryn ja Tassun kanssa lenkin potkukelkalla. Vetolenkin jälkeen kuvasin poikia niiden leikkiessä pihassamme sekä metsässä. Iltapäivällä innostuin lähtemään Pyryn kanssa hiihtelemään. Pyry muisti heti, mitä suksien edessä pitää tehdä. Se totteli hyvin käskyt vasempaan ja oikeaan.Tein Pyryn kanssa tänäänkin hiihtolenkin sillä välin kun Joel lenkitti Tassun. Pyry veti taas tapansa mukaan tasaista tahtia koko matkan. Vastaan tuleviin ihmisiin se ei kiinnittänyt lainkaan huomiota vaikka hiihtopaana olikin kapea. Jyrkässä ja pitkässä alamäessä Pyry laskeutui alas vierelläni hihna löysällä. Pyryn kanssa on mukava hiihtää kun se kulkee kuin unelma. Tassulla on vielä vähän oppimista, koska se ei liiku mihinkään ilman Pyryä. Ennen hiihdin kymmentä kilometriä Tuomikylän pururadalle ja takaisin molempien kanssa! En tiedä, olenko tullut pelkuriksi vai, mikä on! -Ehkä olen vain todennut, että on helpompaa mennä yhden kanssa..!
08.02.2009
Sivut avattiin tänään Pyryn syntymäpäivän kunniaksi! Pieni kullanmuruni täyttää tänään 6-vuotta! Päivän ohjelmaan kuuluu nyt aamurapsujen jälkeen kiva vetolenkki ja sitten kunnon synttärikakku! Ilma on mukava, lunta pyryttää hiljalleen ja kinokset kasvavat. Hyvää syntymäpäivää rakas Pyry!Tämä talvi on ollut kyllä mukava, voin hyvillä mielin sanoa tätä talveksi! Lunta on satanut ja se on pysynyt maassa jo aika kauan! Odotan silti tämän vuoden Lapin matkaamme. Lähdemme taas Luostolle hiihtolomaviikoksi. Pyry ja Tassu tulevat tietenkin mukaamme! Ja potkukelkka kuljetetaan aivan varmasti taas auton katolla Lappiin! Odotan niin lujaa sitä, kuinka kiipeämme tunturin päälle. Luulen, että Pyry ja Tassukin odottavat pohjoisen lumisia tuntureita. Viimeksi automatka meni hyvin, joten luulen, että pojat pärjäävät hyvin tämänkin matkan!
Päätin tammikuun lopulla hankkia domainin. Kun vanhempani suostuivat siihen hankin kotisivuillemme tämän osoitteen Lumitassu.com. Lumitassu-nimi on toiminut minun nimimerkkinäni muutamilla foorumeilla siitä lähtien kun sain Tassun. Se kuvastaa hyvin koiriani ja minua. Olin jo kauan ajatellut vaihtaa vanhan ulkoasumme ja nyt sain siihen edelleen aihetta, joten tältä se nyt sitten näyttää! Rakastan tuota kuvaa, jota käytin ulkoasussa...
25.01.2009
Eilen lähdin Pyryn ja ystäväni Maijun sekä hänen koiriensa Pepin ja Iineksen kanssa Turun koiranäyttelyyn.Juna lähti 04:05 Seinäjoen asemalta. Vaunumme oli mukava ja siellä oli myös muita samaan suuntaan meneviä. Pyry oli rauhallinen koko matkan. Saavuttuamme Tampereen asemalle junanovet takkuilivat, ne eivät avautuneet lainkaan. Jouduimme juosta monta vaunullista eteenpäin koirien, laukkujen ja kärryjen kanssa, että pääsisimme pihalle viereisellä raiteella odottavaan junaan Tampere-Turku. Löysimme onneksi oven joka oli auki. Hyppäsin ensin pois junasta auttaen Pyryn seuraavaksi. Siinä kiiruussa Pyry totteli hyvin käskyäni istua paikalla kun juoksin takaisin junaan auttamaan Maijua, joka rehasi kärryjä, jossa oli kaksi boksia ja kädessään hän kantoi Iinestä joka pääsi valjaissa siinä kiiruussa! Nappasin Pepin syliin ja loikkasin pois junasta. Maijukin selvisi ulos junasta. Sitten juoksimme junaan kamalalla kiireellä, koska tarkistaessani kelloa katsoin sen olevan --59, vaikka se oli --52. Konduktööri huikkasi siinä välissä ettei ole kiirusta, kävellenkin kerkeätte. Olihan se tilanne näin jälkeen päin ajateltuna aina huvittava, mutten kyllä enään haluaisi joutua siihen. Päästyämme Tampere-Turku junaan maistui meillä molemmilla Maijun kanssa aivan veri suussa ja kädet tärisivät.
Junan saavuttua Turkuun odotimme linja-autoa pysäkillä. Meidän ei tarvinnut odottaa kauaa kun se saapui. Pyry istui koko matkan Tampereen Messukeskukseen vieressäni, mutta loppumatkaksi se kyllä siirsi takamuksensa mun syliin.
Junior handler tuomarimme olikin odotettua hitaampi ja kehät myöhästyivät valtavasti. Lopuksi kun vuoromme tuli Pyrystä oli jo huomattavissa uupumuksen merkkejä. Edessämme oli taas shetlanninlammaskoira, joka kiinnosti Pyryä. Ei muuten ollut ensimmäinen kerta..! Mutta tällä kertaa ei käynyt niin "pahasti" kuin Ylivieskassa, Pyry keskittyi hiukan enemmän minuun kuin siihen koiraan. Tuomarin juoksuttaessa meitä kaikkia ensimmäisestä ryhmästä Pyry liikkui ihan hyvin vaikka vähän yrittikin tuomarin selän takana vetää! Yksittäisarvostelussa tuomari kysyi Pyryn ikää, onko se minun oma, mihin luokkaan se kuuluu ja miksikä sen nenää kutsutaan! Osasin vastata kaikkiin, mutta kirsu-sana englanniksi teetti ongelmaa, edes kehän tulkki ei tiennyt sitä, joten päätimme, että se on "winternose"! Tuomari pyysi englanniksi tekemään "triangle", siinä murto-osan sekunnissa piti päättä huonoilla englannintaidoillani, mitä tuomari haluaa. Päädyin onneksi kolmioon, huh! Ensimmäisen ryhmän arvosteltuaan ilmoitettiin jatkoon päässeet ja ihmetyksekseni olimme jatkossa! Ihmetystä minussa aiheutti se etteikö tuomari ollut nähnyt, että Pyry oli levottomalla tuulella...
Jatkoon päässeiden kehässä Pyry seisoi hyvin ja liikkuikin nätisti. Siitä emme kuitenkaan enää päässeet pidemmälle. Kello oli silloin jo 15:00 ja bussikuljetus asemalle lähti silloin, emme kerinneet siihen, joten odotimme seuraavaa joka lähti 15:40. Pyry matkusti taas bussissa istuen vieressäni ja katsellen pihalle ikkunasta. Juna-asemalle saavuttuamme junamme odottikin jo raiteella, mikä lähti matkaan 16:05. Saimme tyhjän vaunun koko matkaksi Tampereelle! Pidimme koiria vapaana, söimme eväät ja rauhoituimme kaikin nukkumaan hetkeksi. Matka meni nopeasti ja saavuimme Tampereelle. Ovet olivat jälleen jäässä!! Koputimme junan ikkunaan josko joku olisi saanut oven auki ulkoa päin, mutta ei auttanut. Onneksemme konduktööri tuli ja potkaisi oven auki!
Tampere-Seinäjoki -junassa saimme kivat paikat ja Pyry istui koko matkan omalla penkillään! Jutellessani Pyrylle, että ollaan menossa kotiin, innostui Pyry vallan. Samassa vaunussa matkanneen seurueen pikkutyttö puheli Pyrystä leijonana ja lopuksi jääkarhuna! Oli ihana kuunnella kun hän puhui aivan tossissaan isosta leijonasta! Hih.
Seinäjoen juna-asemalla meitä oli vastassa äiti, iskä ja Tassu, jolla oli ollut valtava ikävä Pyryä! Pyry ja Tassu kiskoivat jo kaukaa toistensa luo ja päästyään lähekkäin ne nuuhkivat ja pökkivät kuonoilla toisiaan! Kaikista kommelluksista huolimatta oli kyllä mukava reissu! Kiitos paljon matkaseurasta Maiju ja flikat!
23.01.2009
Huomenna lähdemme Pyryn kanssa aamu neljältä Seinäjoen juna-asemalta Turun koiranäyttelyyn yhdessä Maijun ja tyttöjen kanssa! Jännittää jo kovasti. Tänään olisi tarkoitus vielä kammata Pyry ja pakata tavarat reppuun. Olen osallistunut Junior Handlerin SM-osakilpailuun. Tuomarimme vaihtui viimehetkellä, onneksi olen lukenut kehuttavan tätä kroatialaista tuomaria oikein mukavaksi ja melkein liikkeistä arvostelvaksi, eli kehää tullaan vissiin juoksemaan monta kertaa ympäri. Vaikka kertoivat hänen olevan myös nopea arvostelemaan, joten vaikutus pitäisi tehdä melko nopeasti tuomariin! Kääk... No, menemme taas kokemusta hakemaan. Toivottavasti junan vaihdot, bussikuljetukset, junaliput ja kehät menevät nappiin!
16.12.2008
Viime lauantaina olin Voittaja-näyttelyssä Helsingissä. Uskaltauduin matkustamaan yksin junalla Pasilaan josta kävelin Messukeskukseen. Siellä tapasin ihanan kisakaverini Ennan, Enna of White Heroes. Valtavasta jännityksestäni huolimatta pärjäsin hyvin. Harjoittelimme Ennan kanssa ennen kehää muutaman kerran seisotusta ja liikkeitä, jotka onnistuivat hyvin. Kehään mentäessä minua ei enää jännittänyt niin paljon, onneksi. Tuomari juoksutti kaikkia ympäri. Enna liikkui nätisti hihnassa vaikka juokseminen ei onnistunut kunnolla, koska edessä meni pikkukoiria "keskitiellä", vaikka yritimme ohittaa reunasta! "Yksittäisarvostelussa" tuomari käski tehdä kolmion, ensimmäinen virheeni oli se, etten älynnyt katsoa kumpaan suuntaan pitäisi tehdä kolmio (huolimattomuusvirhe)! Seuraavaksi meidän käskettiin mennä edestakaisin, siinähän se seuraava virhe taas pääsi tulemaan kun keskityin liikaa koiraan kääntyessäni liikkeissä takaisinpäin kohti tuomaria, hän oli siirtynyt sillävälin. Yritin korjata tilannetta, mutta se oli liian myöhäistä! Olen kuitenkin iloinen, että Enna esiintyi nätisti ja opin taas jotain uutta! Www.riekki.net/valkoiset , kiitos oikein paljon Ennan lainasta!Ostin Voittajasta Pyrylle ja Tassulle tuliaisia; luita ja herkkupaloja, vaaleansininen talutushihna, töppöset Lappiin ja itselleni numerolapun pidikkeen. Niin, ja pitäähän tämä nyt vielä kertoa, että Tassu on Koira Uutisten joulunumeron kannessa!
Kiitän myös seurasta kaikkia ystäviäni junnukehältä! Hyvää Joulua teille ja kaikille sivuilla vierailevillekkin, sekä Menestyksellistä Uutta Vuotta 2009!
